Rahastoja ja salaojaputkia

Roope Lipasti”Parasta säästäminen on silloin, kun ei edes huomaa säästävänsä.”

En ole koskaan ajatellut itseäni erityisen säästäväisenä ihmisenä. Paitsi tässä yhtenä päivänä, kun kävelin tallimme taakse ja huomasin, että siellä oli kasassa erilaisia laudanpätkiä, lankunpalasia, salaojaputken jämä, betonirenkaan puolikas sekä vanhat hevosen länget (lähin kosketus hevosiin minulla on lapsuuden karusellista). Jatkoin tutkimuksia ja huomasin säästäneeni myös muutaman ikkunapokan, puolikkaan pussillisen sementtiä sekä alun toistakymmentä kuivunutta maalipurkkia.

Että kyllä siinä on nimensä mukainen mies. Me Roopet emme heitä mitään pois.

*

Asiaa tarkemmin pohdittuani muistin, että onhan minulla myös hiukan rahaa pankissa, minkä lisäksi omistan muutamia (huonoja) osakkeita, laitan joka kuukausi pienen summan rahastoihin ja sen lisäksi minulla on peräti kolme eläkesäästösuunnitelmaa. Ensimmäinen on yksityishenkilön eläkevakuutus, toinen on yritykseni minulle ottama vastaavanlainen eläkevakuutus ja kolmas on suunnitelma jossain vaiheessa puhaltaa kaikki Suomen rahat ja siirtyä Bahamalle.

Saa nähdä ehdinkö ennen hallitusta. Toki voi myös olla, että jätän plan c:n toteuttamatta.

*

Joka tapauksessa on näköjään niin, että vaikka muuta kuvittelin, taidan sittenkin olla kohtuullisen säästäväinen ihminen. Miksi sitten halusin kuvitella muuta? Eikö säästäväisyys ole hyve? Eikö pikemmin kannattaisi röyhistellä asialla: että minäpä se kuulkaa olenkin niin säästäväinen mies, että kaksikymmensenttisten lisäksi kiitoksiakin on varastossa tuhansia kun en ole niitäkään tuhlannut! Kenties niin.

Toisaalta haluan suhtautua rahaan suurpiirteisesti. Raha on vain rahaa eikä itsessään kovin arvokasta. Raha on tarkoitettu käytettäväksi. Sillä voi ostaa tavaroita ja iloa. Sen sijaan raha jota ei koskaan käytä tai jota vahtii mustasukkaisesti niin kuin Klonkku sormustaan on ikävä ajatus. Ylipäänsä jos alkaa suhtautua rahaan kovin vakavasti muuttuu itsekin vakavaksi ja se jos mikä on vakava asia. Silloin menee elämä hukkaan.
Ja luultavasti tästä syystä en ole ajatellut koskaan itseäni säästäväisenä ihmisenä. Sanalla kun on sellainen kaiku, että onkohan tuo pelkästään säästäväinen vai olisiko kenties myös nuuka tai peräti saita?

*

Toisaalta säästäväisyys on tietenkin viisasta. Sitä salaojaputkenpätkää saattaa hyvinkin vielä joskus tarvita. Puolikkaasta betonirenkaasta en ole ihan varma, mutta ei voi tietää. Ehkä tulevaisuuden valuutta ovat puolikkaat betonirenkaat. Jos, niin sitten olen vahvoilla.

Rahastojen ja eläkesäästöjen kohdalla voi joka tapauksessa olla kohtuullisen varma, että niistä on vielä hyötyä. Ellei minulle niin edunsaajille.

Ehkä pointti on siinä, että jos pystyy säästämään sillä lailla ettei edes huomaa säästävänsä ja voi siis leikkiä ettei säästä, on ideaalitilanteessa. Hyvin menee silloin, kun sekä laudanpätkät että rahastorahat ovat poissa silmistä, mutta tarvittaessa olemassa. Eikä kyse ole siitä, että moiseen kyetäkseen pitäisi olla ihmeelliset tulot. Aika pienellä summalla kerryttää vuosikymmenten aikana jo ihan mukavan pikku pääoman. Ei nyt miljoonia, mutta tuhansia. Sen verran että ehtii toteuttaa sen plan c:n.

Oikeastaan ainoa asia mikä säästämisessä pitää muistaa on, että sen pikku summan (tai isomman jos sattuu olemaan rikas) sivuun laittaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman pian, esimerkiksi tänään.

Roope Lipasti
Kirjoittaja on lietolainen kirjailija ja Säästöpankin asiakas vuodesta 1978.

Kommentoi, ole hyvä

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s