Säästän ensimmäistä miljoonaani

Ville Viitanen
Ville Viitanen Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.

En voi väittää muistavani tuota lausetta potkuasussani joskus kauan sitten, mutta vanhempieni ikuistama valokuva toimii autenttisena todisteena asiassa. Puku oli ollut lahja Säästöpankilta pienelle piltille, jonka elämä olisi oleva lähitulevaisuudessa vailla turhia huolia – ainakaan taloudellisia huolia. Kunhan maitoa riitti ja nukkua sai niin mikäs miehen ollessa.

Varhaisimmat muistot rahaan liittyvät tätiini, joka käydessään kylässä ei välttämättä tuonutkaan minulle karkkipussia tai tikkunekkua, vaan jotain kovaa ja kiiltävää – joskus jopa sinisen pienen paperin, jossa oli iso numero vitonen. Nämä muistamiset saivat vain käydä käsissäni ja pian äiti ottikin rahan kädestäni pois, etten vain nielisi tai repisi näitä mielenkiintoisa uusia esineitä. Rahat laitettiin valvonnassani muoviseen veikeästi hymyilevään possuun – ensimmäisen miljoonan säästäminen oli alkanut.

Ikää karttui ja tietoisuus rahasta vaihdannan välineenä alkoi hahmottua. Kaikki kaupassa oleva ei ollutkaan noin vain tarjolla, vaan sitä vastaan piti maksaa rahalla. Noihin aikoihin alkoi varhainen ymmärrys myös siitä, että kaikkea ei voi saada heti, vaan piti säästää, eli hankkia rahaa pikkuhiljaa lisää voidakseen myöhemmin ostaa sen mitä mieli teki saada. Muistan myös kuulleeni ohjeen, ettei kaikkea rahaa saisi yhdellä kertaa käyttää, vaan aina pitäisi jättää myös ”pahan päivän varalle”. Tämä ohje ei uponnut vielä päiväkoti-ikäiseen, mutta melko pian koululaisena tästä tuli minulle tänä päivänäkin noudattamani mantra.

Muistan hyvin, miten vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa säästimme yhdessä johonkin isompaan. Pitkän säästämisen ja pienten palkkioiden yhdistelmällä hankimme esimerkiksi valtavan legoritarilinnan, jota olimme hartaasti käyneet useaan kertaan lelukaupan ikkunassa ihailemassa. Teininä farkut tai luistimet saadakseen piti aina itse maksaa siitä osa, varsinkin jos halusi saada merkkivaatteita. Uskon, että edellä mainitut saavutetut asiat eivät olisi tuntuneet likimainkaan samalta, jos olisin ne vain ”ilmaiseksi” saanut – tuskin niitä tässä iässä muistaisinkaan.

Aikuiselle iälle tullessa olen joskus ollut turhankin tarkka ja varovainen rahojeni käytön suhteen, mutta mieluummin kuitenkin näin. En olisi kuvitellutkaan parikymppisenä ottavani lainaa omakotitaloa varten, vaan olen sen pidemmän kaavan kulkija tässäkin suhteessa  kerrostaloyksiöstä -kaksioon ja rivitalosta vihdoin omakotitaloon matkaa tehneenä. Perhe on matkalla kasvanut ja samaan aikaan asuinneliöiden tarve sekä monet muut elämisen tarpeet. Koko tämän matkan aikana kumppanina on ollut Säästöpankki, jonka olen kokenut reiluna ja helposti lähestyttävänä yhteistyökumppanina, joka tarvittaessa on aina joustavasti pystynyt mukautumaan erilaisiin muutoksiin elämäni aikana.

Työssäni hoidan päivittäin talouteen liittyviä asioita ja eurot tulevat tahallaan tai tahtomatta puheeksi tuon tuosta. Joskus kipeät ratkaisut on ollut pakko tehdä juuri taloudellisista realiteeteista johtuen ja tästä toisinaan on tullut kipakkaakin palautetta. Itse uskon kuitenkin, että vahva talous luo turvaa ja perustaa kaikelle vähänkään pidempiaikaiselle toiminnalle – on sitten kyse yrityksestä tai yksityisestä taloudesta. Palkkaasi enempää et voi syödä eikä liian isoja riskejä tule ottaa. Itse asiassa olisi hyvä, kun jotain jäisi säästöönkin – se on myös kehityksen ja uudistumisen ehto. Velkaa pitää toki usein ottaa, mutta senkin tulee olla hallittua ja hyvin perustelua.

Tänä päivänä elämme aikaa, joka ei totisesti suosi nautinnon siirtämistä. Paine saada kaikki heti ja nyt alkaa yhä nuoremmalla iällä. Seurauksia saamme lukea tilastoista, jotka kertovat karua kieltä maksuhäiriöisten henkilöiden määrän kasvusta tässä helpon rahan maailmassa, jossa vanha sanonta ”velka on veli otettaessa” tulee väkisinkin mieleen. Toisaalta olen pannut merkille myös muunlaisia äänenpainoja ja tervettä kuluttamisen kritiikkiä, joissa toistuvat kierrättämisen ja perinteisen säästämisen teemat. Jospa nämä äänet saisivat jatkossa hitusen enemmän painoa meidän kaikkien ajatuksissa.

Ai niin se miljoonan säästäminen. Totean diplomaattisesti, että euroihin siirryttäessä vaikeuskerroin asian suhteen nousi keskimäärin kuusinkertaiseksi, josta johtuen olen viime vuosina ollut itselleni asian suhteen armollinen.

Kirjoittaja kuuluu Liedon Säästöpankin isännistöön ja on Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y.:n toimitusjohtaja.

Klikkaa itsesi Kaukaa viisas -blogin lukijaksi blogin oikeassa reunassa olevasta Tilaa päivitykset -painikkeesta, niin saat uudet blogipostaukset tuoreeltaan luettavaksesi.

Kommentoi, ole hyvä

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s